Tietoa Hyttysistä

Suomessa elää suunnilleen 40 hyttyslajia. Ihmisiä kiusaavia hyttyslajeja on kuitenkin vain kymmenisen ja niistäkin osa on melko harvinaisia. Eteläisen Suomen lajeista metsähyttynen ja rämehyttynen (tunnetaan myös korpihyttysen nimellä) ovat useimmiten vastuussa ihmisiin kohdistuvasta kiusasta. Pohjois-Suomessa näiden rinnalle nousee vain siellä esiintyvä valtalaji, taigahyttynen. Etelässä on enemmän hyttyslajeja kuin pohjoisessa, mutta Lapissa hyttysten absoluuttiset määrät ovat tuntuvasti Etelä-Suomea suurempia.

Hyttynen löytää ihmisen sadan metrin päästä

Hyttynen tunnistaa ihmisen hengityksessä muodostuvan hiilidioksidin ja ihon tuottaman hien muodostaman hajujäljen vähintään sadan metrin päästä. Muutaman metrin etäisyydellä se tunnistaa ihmisen ilman lämpötilaa korkeamman kehonlämmön ja loppusuunnistuksessa hyttysen tuntosarvien päässä olevat lämpöanturit ohjaavat sen verisuonen päälle.

Vain hyttysnaarat imevät verta

Hyttysen imukärsässä on kaksi putkea. Toista pitkin hyttynen laskee veren hyytymistä estävää sylkeään pistokohtaan ja toinen putki on veren imemiseen. Syljen yhdisteet tuottavat usein pistopaikkaan kutisevan paukaman. Kyseessä on allerginen reaktio, joka katoaa vähitellen, jos ihminen joutuu usein hyttysten pistämäksi.

Vain hyttysnaaraat imevät verta. Ne tarvitsevat veren sisältämiä ravinteita tuottaakseen seuraavan sukupolven. Hyttysnaaras munii kerralla 150–200 munaa esimerkiksi vesilammikkoon. Koiraat ovat kukkien meden- ja kasteenimijöitä eli etsivät ravintonsa lähinnä kukista.